lauantai 25.3.2017 | 09:46
SÄÄ
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
UUTINEN | KP24
la 25.2.2017 klo 06:00 0

Varmaotteisesti Tom of Finlandista ja Touko Laaksosesta

Tom of Finland. Ohjaus Dome Karukoski. Käsikirjoitus Aleksi Bardy. Kuvaus Lasse Frank Johannessen. Pääosissa Pekka Strang, Lauri Tilkanen, Jessica Grabowsky, Jakob Oftebro, Taisto Oksanen. 116 min. K12. Helsinki-filmi 2017. Rex, Kokkola. Kinocity, Pietarsaari. Kinokulma, Oulainen. Ensi-ilta 24.2.

* * * *

Hannu Björkbacka

Tom of Finlandin hauskat ja rehvakkaat piirrokset olivat valon pisaroita homomiehille ympäri maailman viisikymmentäluvun lopulla ja kuusikymmentäluvun alussa, kun mistään Gay Pridesta ei vielä ollut kuultukaan. Ohjaaja Dome Karukosken elokuva näyttää pidättyvän herrasmiehen ja taiteilijan matkan harmaasta sota-ajan Suomesta Kalifornian aurinkoon. Siellä Touko Laaksonen löytää heimonsa, vapautensa ja yhä kasvavan maineensa.

Mitä sitä kiertelemään ja kaartelemaan, Tom of Finlandon Karukosken paras ja varmaotteisin elokuva. Siinä on Aleksi Bardyn toimiva, vaiherikas ja nautittavaksi viimeistelty käsikirjoitus. Kansainvälisen tuotannon suoma viiden miljoonan budjetti näkyy koko valkokankaan leveydeltä.

Pääroolit on miehitetty inspiroituneesti. Tärkeissä sivuosissa ulkomaisten näyttelijöiden (Jakob Oftebro, Seumas F. Sargent) kasvot ja olemus käytetään täydesti hyväksi. Kuvissa vilahteleva avustajajoukko ei töksähtele silmissä, vaan asettuu luontevaksi osaksi värikästä ja huoliteltua Tompan maailmaa.

Tanskalainen alalla nouseva nimi, Lasse Frank Johannessen, on armoitettu kuvaaja. Sotavuosien korpinäkymät, asuntojen hämyiset interiöörit, Helsingin salakapakoiden miestenvessa-atmosfääri, Los Angelesin aurinko ja uima-altaat, amerikkalaisten homobaarien hikinen nahkashow – kaikki on kuvattu ja lavastettu (ruotsalainen Christian Olander) ilmeikkääksi.

Kuvauspaikat ja vuodet vaihtuvat tiuhaan. Touko Laaksosen kaaren nuoruudesta kypsään taiteilijuuteen tallentavasta elämäkertafilmistä ei silti ole tullut sekavaa. Alle kaksituntiseen on haukattu juuri sopivat palat, vaikka aihe antaisi mahdollisuuksia revittelyynkin. Ihastuttavinta elokuvassa on, että sen jälkeen kun katsoja on tottunut upseerielämään, sodanjälkeisiin kotioloihin Kaija-sisaren (Jessica Grabowsky) ja elämänkumppanin Nipan (Lauri Tilkanen) kanssa, Tom of Finland ottaakin vielä hallitun nousukiidon taiteilijan Amerikan-vaiheisiin.

Kokonaisuus toimii ihailtavasti, mitä voi pitää pienenä ihmeenä. Käsikirjoitusta hiottiin vuosikaupalla, kymmeninä eri versioina. Puuhaan osallistui Aleksi Bardyn lisäksi kuusikin tekstin viilaajaa. Mukaan on jäänyt muutama rönsy, mutta pääosin filmi on kompakti, kiinnostava, hyvällä tavalla kevyt ja vaivaton. Historiallinen epookki ei ole kangistanut meikäläisittäin isoa tuotantoa. Lopputulos on liikkuva ja toiminnallinen.

Jos kansainvälisellä festivaaliyleisöllä oli ihmettelemistä Hymyilevän miehen saunakohtauksissa, myös Tom of Finland ottaa ulkomaaneläviltä luulot pois. Heti alussa valkokankaan valtaa alaston miessakki, joka luonnon keskellä luistelee paljasjaloin jäätä pitkin avantoon. Selviää, ettei kyse ole Laaksosen unelmista tai piirrostensa malleista, vaan sotapoikien hetkellisestä ilottelusta ennen tositoimia.

Kaikissa, tosin liian harvoissa, elokuvissaan vaikutuksen tehnyt Pekka Strang on ansaitsemassaan tähtiroolissa. Hänen Toukonsa ei vie huomiota räiskeellä tai suunsoitolla. Näyttelijä kerää katseet vangitsevalla tyyneydellään. Henkevästi Strang rakentaa sillan Laaksosen hillityn persoonan ja Tompan ilottelevien kuvien välille. Karukosken ohjaus ja Bardyn käsikirjoitus piirtävät taiteilijan tuntevana ja ajattelevana ihmisenä. Elokuvassa taiteilija onnistuu uskottavasti ratkaisemaan ongelmansa: että on syntynyt väärään aikaan ja paikkaan.

Lauri Tilkanen on Toukon rakastajaksi oiva valinta: sekoitus herkkää nuoruutta ja nulikkamaista maalaispoikaa. Yhteiset kohtaukset ovat lämpimiä, ihanteellisen ystävyyden sävyttämiä. Mustasukkaisuuden hetkiä ei näytetä. Todellisuudesta suhteen ylle lankeava varjo tulee tarinassa esiin liiankin aikaisin.

Vielä on mainittava Taisto Oksanen Laaksosen ystävän, Alijoen roolissa. Oksanen tuo pienin keinoin esiin traagiset sävyt, jotka tekevät sivuosasta painokkaan. David Nolan on käymäseltäänkin hieno esimerkki Tomin ”urheilulehdistä” voimaantuvasta teinihomosta. Sotakokemuksista innoituksen saaneen piirrosten Kaken (Niklas Hogner) seikkaileminen kuvien reunoilla ei ole huono ratkaisu sekään.

Jessica Grabowsky on sisarena paljon esillä, mutta naisen perusluonne ei ehdi valjeta. Kaija pysyy uskollisesti veljen rinnalla, mutta tottumuksestako? Siskokin on luova ihminen, mutta rooli jää kapeaksi: sisäköksi, siivoojaksi, paheksujaksi.

Minkäänlaista Bechdelin testiä Tom of Finland ei läpäise. Naiset syrjäytyvät miestarinassa. En silti voi unohtaa hiljaista tuskaa Meri Nenosen kasvoilla, kun rouva Alijoki tulee oviaukosta huomaavaisesti ilmoittamaan homoiltamia isännöivälle aviomiehelle, että poliisi on ovella. Miesten kielletyt kohtaamiset öisen Helsingin puistossa tuovat tahattomasti tai tarkoituksella mieleen Brian De Palman pahamaineisen Cruising-elokuvan (1980) kihelmöivän jännityksen.

Julkaisemme kommentit tarkistuksen jälkeen nimimerkillä tai nimellä. Käytämme nimimerkkiä, mikäli se on syötetty. Tarvitsemme nimen toimituksen käyttöön kommentin julkaisemiseksi.


Kommentit